blogini ilman muusia

Kissablogistani poistui sielu. Possu katosi 16.12 ja nyt minulla ei ole enää yhtään kissaa. Kiitos kaikille lukijoilleni, joita lienee satapäin.

Ensilumea odotellessa

Mooseksen katoamisesta on tullut kuluneeksi kuusi viikkoa ja yksi päivä. Vielä on ollut aika lämmin ja pakkaspäiviä on ollut ehkä kaksi. Odotan hermostunein mielin lumen tuloa, koska uskon sen ajavan Mooseksen kotiin tai ainakin se varmasti hakeutuu jonnekin sisätiloihin. Mutta jos Moosesta ei näy eikä kuulu, vaikka maa on valkoinen, silloin tulee meikäläiselle suru puseroon.

Apea Possu

Possu on käyttäytynyt viimeisen parin päivän aikana erikoisesti. Se vaikuttaa hieman masentuneelta, eikä oikein viihdy yksin, vaan seurailee minua tai  sitten vain nukkuu. Tuumin, että se ikävöi varmaan Moosesta.Voi raukka! Tulisipa Mooses pian kotiin.

Kun oma kissa menee hukkaan

Minun Moosekseni katosi maanantaiaamuna 10.10. Se on ollut nyt siis 10 yötä teillä tietämättömillä. Muutama päivä katoamisen jälkeen aloimme kiinnittää katoamisilmoituksia lähistölle, niin kauppojen ilmoitustauluille kuin sähkötolppiinkin. Seuraavana aamuna joku tyttö soitti, että oli nähnyt Mooseksen, ja vieläpä melko lähellä kotiamme! Lädimme oitis huhuilemaan Moosesta tytön neuvomaan paikkaan mutta tuloksetta. Sinä iltana päätimme kiinnittää lisää ilmoituksia. Kuljimme pitkin lähiseudun katuja ja huusimme Moosesta, mutta sitä ei näkynyt.

Kului muutama päivä. Eilen sain puhelun naiselta, joka oli nähnyt Mooseksen pari päivää sitten miukumassa hänen pihallaan. Nainen huomasi katoamisilmoituksen vasta tapauksen jälkeen ja soitti minulle. Paikka on noin kahden kilometrin päässä kotoamme. Kiersimme ja huusimme kahteen kertaan alueella. Ensin päivällä, ja uudestaan illalla, kun oli pimeää ja hiljaista, ja kissat valtasivat kadut. Kiinnitimme myös noin 50 ilmoitusta alueelle.

On kamala olo, kun Mooses on kateissa. Eilinen puhelinsoitto kyllä piristi oloani, ainakin Mooses on nähty elossa pari päivää sitten. Toissapäivänä sain typerän soiton teinipojalta. Ilmoitti vain, että "sun läski  kissas on kuollut, moro!" Olin koko päivän etsinyt Moosesta, murehtinut ja kiinnittänyt mainoksia, ja illan päätteeksi vielä tuollainen soitto. En voinut muuta kuin purskahtaa itkuun, tietämättä edes itkinkö ärsytyksestä, loukkaantumisesta vai siitä, että oliko Mooses tosiaan kuollut. Aika pian tajusin kyseessä olleen vain pilasoitto. Manasin sen nulikan alimpaan helvettiin.

Eilen myös joku mies lähetti viestin, että oli ehkä nähnyt Mooseksen. Paikka vaan oli niin kaukana, että tuumimme poikaystäväni kanssa kyseessä olleen väärä havainto. Mooseksen olisi pitänyt mennä moottoritien yli päästäkseen kyseiseen paikkaan. Yöllä, kun olin jo nukkumassa, joku humalainen nainen soitti, ja ilmoitti, että oli nähnyt kissamme paikassa, joka on 10 kilometrin päässä kodistamme. Hän sanoi vain, että tälläkin kissalla oli valkoinen kaula. Kysyin, oliko sillä sininen kaulapanta, mutta nainen ei ollut katsonut niin tarkkaan. Kiitin ystävällisesti tiedosta ja jatkoin nukkumista.

Olen ollut hyvin epätoivoinen Mooseksen löytymisen suhteen, mutta nyt tunnen kyllä pientä toivoa. Kunpa se vaan ei nääntyisi nälkään!

Possu ja Mooses

Kissani pähkinänkuoressa

Minulla on kaksi 1,5-vuotiasta kissaa, Possu ja Mooses. He ovat sisaruksia, toinen kolli ja toinen narttu.



                                                                                                Possu

Possu on tyttökissa ja hyvin pikkuinen. Se on täysin harmaa ja sopisi täydellisesti kissanruokamainokseen kauniin ulkonäkönsä takia. Possu oli aluksi hyvin arka, mutta tottui pian minuun ja poikaystävääni. Nykyisin Possu on todella hellyydenkipeä ja ihana! Muihin ihmisiin se suhtautuu varauksella, eikä oikein osaa luottaa muihin kuin omistajiinsa.    



                                                                         Mooses

Mooses on kolli ja Possuun verrattuna näyttää valtavalta. Mooses on väritykseltään yhtä harmaa kuin Possu, mutta sillä on valkoista kaulassa, tassuissa ja pikkuisen kuononpäässäkin. Mooses on kertakaikkisen ihana kissa. Se on valkannut minut äidikseen ja se tykkää kaivautua hiuksiini ja nukkua päälläni.  

Miau!
Perustin tämän blogin, koska tykkään kauheasti kissoistani, ja ajattelin, että niiden touhuista olisi hauska kirjoittaa. Monet varmasti ihmettelevät blogini nimeä. Toinen kissoistani, Possu nimeltään, ei osannut pienenä ollenkaan miukua. Sen sijaan se päästeli ääntä, jonka voisi muuttaa kirjoitettuun muotoon näin: KURR-Kä-Kä-Kä.

                                          Ihanat kissani Possu ja Mooses