Kun oma kissa menee hukkaan

Minun Moosekseni katosi maanantaiaamuna 10.10. Se on ollut nyt siis 10 yötä teillä tietämättömillä. Muutama päivä katoamisen jälkeen aloimme kiinnittää katoamisilmoituksia lähistölle, niin kauppojen ilmoitustauluille kuin sähkötolppiinkin. Seuraavana aamuna joku tyttö soitti, että oli nähnyt Mooseksen, ja vieläpä melko lähellä kotiamme! Lädimme oitis huhuilemaan Moosesta tytön neuvomaan paikkaan mutta tuloksetta. Sinä iltana päätimme kiinnittää lisää ilmoituksia. Kuljimme pitkin lähiseudun katuja ja huusimme Moosesta, mutta sitä ei näkynyt.

Kului muutama päivä. Eilen sain puhelun naiselta, joka oli nähnyt Mooseksen pari päivää sitten miukumassa hänen pihallaan. Nainen huomasi katoamisilmoituksen vasta tapauksen jälkeen ja soitti minulle. Paikka on noin kahden kilometrin päässä kotoamme. Kiersimme ja huusimme kahteen kertaan alueella. Ensin päivällä, ja uudestaan illalla, kun oli pimeää ja hiljaista, ja kissat valtasivat kadut. Kiinnitimme myös noin 50 ilmoitusta alueelle.

On kamala olo, kun Mooses on kateissa. Eilinen puhelinsoitto kyllä piristi oloani, ainakin Mooses on nähty elossa pari päivää sitten. Toissapäivänä sain typerän soiton teinipojalta. Ilmoitti vain, että "sun läski  kissas on kuollut, moro!" Olin koko päivän etsinyt Moosesta, murehtinut ja kiinnittänyt mainoksia, ja illan päätteeksi vielä tuollainen soitto. En voinut muuta kuin purskahtaa itkuun, tietämättä edes itkinkö ärsytyksestä, loukkaantumisesta vai siitä, että oliko Mooses tosiaan kuollut. Aika pian tajusin kyseessä olleen vain pilasoitto. Manasin sen nulikan alimpaan helvettiin.

Eilen myös joku mies lähetti viestin, että oli ehkä nähnyt Mooseksen. Paikka vaan oli niin kaukana, että tuumimme poikaystäväni kanssa kyseessä olleen väärä havainto. Mooseksen olisi pitänyt mennä moottoritien yli päästäkseen kyseiseen paikkaan. Yöllä, kun olin jo nukkumassa, joku humalainen nainen soitti, ja ilmoitti, että oli nähnyt kissamme paikassa, joka on 10 kilometrin päässä kodistamme. Hän sanoi vain, että tälläkin kissalla oli valkoinen kaula. Kysyin, oliko sillä sininen kaulapanta, mutta nainen ei ollut katsonut niin tarkkaan. Kiitin ystävällisesti tiedosta ja jatkoin nukkumista.

Olen ollut hyvin epätoivoinen Mooseksen löytymisen suhteen, mutta nyt tunnen kyllä pientä toivoa. Kunpa se vaan ei nääntyisi nälkään!